Suru
Kuolema ei kysy meiltä lupaa. Se tulee, kun sen aika on. Se päättää elämän, muttei rakkautta tai suhdetta kahden ihmisen välillä. Kuolema vie meidät sydämen matkalle, jossa kaikki ei olekaan niin kuin ennen. Elämä on muuttunut.
MARJUT KUJALA0400 189 101
Kuolema ei kysy meiltä lupaa. Se tulee, kun sen aika on. Se päättää elämän, muttei rakkautta tai suhdetta kahden ihmisen välillä. Kuolema vie meidät sydämen matkalle, jossa kaikki ei olekaan niin kuin ennen. Elämä on muuttunut.
Olet saattanut panna merkille, että amerikkalaisissa elokuvissa näyttää koko lähiyhteisö aktivoituvan tuomamaan ruokaa henkilölle tai perheelle, jota on kohdannut onnettomuus, suru tai muu kriisi. Ei ollenkaan huono idea. Tässä blogissa kirjoitan ajatuksiani siitä, miten heitä muuten voisi kohdata ja auttaa.
Onko sinulla taipumusta murehtimiseen? Mahdatko olla itse mestarimurehtija tai tunnetko jonkun muun sellaisen? Huolehtiminen, vatvominen, asioiden märehtiminen tai niiden toistuva, pitkittynyt ja ikävänsävyinen pyörittely kuuluu sangen monen tapoihin. Se voi viedä paljon aikaa ja energiaa, siksi useat haluaisivat lopettaa sen. Paha kyllä, päästämme ei tunnu löytyvän sellaista virtakatkaisijaa, jolla asian voisi helposti hoitaa.
Elämäni aikana olen tavannut tasan yhden henkilön, joka kertoi jo hyvin nuorena halunneensa huumeidenkäyttäjäksi. Hän oli nähnyt siinä jotakin tavoiteltavaa, ihmeellistä. Ja kyllä, hänestä tuli narkkari. Tapaamistani ihmisistä kaikki muut ovat eläneet siinä toivossa tai ajatuksessa, etteivät he jäisi koukkuun itsensä vahingoittamiseen, tapahtui se sitten millä tavalla hyvänsä.
Rakastan sanoja. Viime aikoina lempisanakseni on tullut myötätunto. Ai miksikö? Jatka lukemista, yritän avata omia löytöjäni minua viisaampien kirjoituksista…
Jopa yli kolmannes leikki-ikäisten lasten isistä on tutkimuksen mukaan alkoholin riskikuluttajia. Äiditkin käyttävät alkoholia aikaisempaa useammin. Kuitenkin lasten mielestä alkoholinkäyttö ei mahdu hyvään vanhemmuuteen.
Haavoittumisen myöntäminen on monille vaikeaa. Sen takana on usein uskomus, että se jotenkin huonontaa tai vähentää arvoamme ihmisenä. Kuitenkin se kuuluu ihmisyyteen, ihan meillä jokaisella. Silti suojakeinot ovat kovassa käytössä.
Kun tuskaisen ahdistuksen kanssa on elänyt pitkään, on enemmän kuin luonnollista toivoa, ettei ahdistaisi enää koskaan. Että ahdistuksesta pääsi irti kokonaan ja lopullisesti. Vaan onko se mahdollista?
Ruumiillista koskemattomuutta, henkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä vahingoittava toiminta on väkivaltaa. Silloin puhutaan rikoksista ja sitä ei tee yhtään hyväksyttävämmäksi se, että tekijä on puoliso tai muu läheinen. Sitä ei pidä vähätellä tippaakaan.
Addiktio, riippuvuus, voimakas halu tai pakko, hillitön himo, jäädä nalkkiin, olla koukussa… Monenlaisin ilmaisuin ihminen kertoo hallinnan heikkenemisestä tai lopettamisen/irrottautumisen vaikeudesta. Mistä riippuvuudessa on oikein kyse?