Perheväkivalta
Selvittelyjen alkuvaiheessa ei tarjota pari- tai perhetapaamisia, sillä väkivalta ei johdu huonosta parisuhteesta. Alkoholi tai muut päihteet eivät ole väkivallan syy, eikä syy löydy työhön liittyvistä turhautumista, seksuaaliongelmista tai pulmista lasten kasvatuksessa. Sitä ei oikeuta stressi, riitely, mustasukkaisuus, menettämisen pelko, eron ahdistus, uskottomuus tai seksuaalinen torjunta. Peledin & Davisin mukaan parisuhdetyöskentely voi olla tuloksellista vasta silloin, kun tekijä on ottanut vastuun ja oppinut hallitsemaan väkivaltaista käyttäytymistään. Lisäksi kohteen on tullut vapautua väkivaltaan liittyvästä vastuusta ja lakata pelkäämästä tekijän kostoa.
Väkivalta on vallan väärinkäyttöä. Se pohjautuu haluun omistaa, hallita ja kontrolloida muita. Sen luonne ja muodot voivat vaihdella. Joskus kyse on aggressiosta sen herättänyttä kohtaan, jonka takaa voivat löytyä kateus, sanojen loppuminen, hätävarjelun liioittelu tai ”silmä silmästä” – ajattelu. Silti ei ole havaittu, että väkivaltaa käyttävät miehet olisivat ilmaisukyvyttömämpiä kuin muut miehet. Joskus taas se on toiseen kohteeseen suunnattua aggressiota (esim. ”kissan potkaisua” tai vanhojen vääryyksien kostoa), mutta ilmenee myös vihatonta väkivaltaa, jossa kuvaa tunteettomuus ja sadistinen huvittelu. Ruumiillinen ja psyykkinen pahoinpitely sekä seksuaalinen ja sosioekonominen riisto voivat kukin olla aktiivista tai passiivista. Osa tekijöistä käyttää lapsia välineenä (esimerkiksi lasten vahingoittamisella uhkaaminen tai vaikeuttamalla lasten tapaamisia).
Haluan korostaa sitä, ettei väkivalta ei koskaan kohteen tai lapsen syy. Se ei ole riippuvainen uhrin käyttäytymisestä tai sen muuttumisesta. Uhri ei voi omalla käyttäytymisellään välttää tai lopettaa väkivaltaa. Tekijät käyttävät väkivaltaa harjoittaakseen kontrollia. Kohteet eivät jää suhteeseen sen vuoksi, että ansaitsevat tai haluavat tulla pahoinpidellyiksi. Alistetun on vaikea lähteä, sillä altistuminen jatkuvalle ajoittaiselle väkivallalle alentaa itsetuntoa. Jos tekijä on vieraannuttanut kohteen ystävistä ja suvusta, tämä vaikeuttaa tilannetta. Lapset pitävät yhdessä, samoin taloudellinen ja emotionaalinen painostus sekä vaihtoehtojen puute. Pelko tulla murhatuksi tai muu pelko kostosta tai teosta, jonka tekijä tekee kohteen lähtiessä, saa jäämään.
Jokaisella on oikeus elää ilman väkivaltaa. Läheisessä suhteessa tapahtuva väkivalta on rikos. Jos väkivalta on alkanut, se ei lopu itsekseen. Se loppuu vasta, kun tekijä ottaa vastuun teoistaan, ja lakkaa etsimästä syytä uhrista. Paras tapa auttaa tekijää on saattaa hänet vastuuseen teoistaan lain ja yhteiskunnan edessä ja kieltäytyä alistumasta väkivaltaan. Yhteiskunnassa voidaan puuttua väkivaltaan, kun sen salailu loppuu. Pahoinpitely on opittu käyttäytyminen, joka voidaan poisoppia ja korvata rakentavammilla vaihtoehdoilla, siksi tekijä tarvitsee omaa erillistä, räätälöityä apua tilanteeseen. Väkivalta vahingoittaa kaikkia perheenjäseniä, joten lapsilla tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus saada itselleen apua kuin uhrilla ja tekijällä.
Apua perheväkivaltaan on saatavilla: poliisi, lääkäri sekä turvakoti, rikosuhripäivystys, perheneuvola ja psykoterapia.