Apua masennukseen

Masennuksesta voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta minä valitsin muutaman itseäni tänään puhuttelevan näkökulman.

Monet masennuksesta kärsivät tunnistavat ns. negatiivisen kehän elämässään. Tuo negatiivinen kehä ikään kuin vahvistaa ja syventää masennusta entisestään. Kehä ei katkea itsestään, eikä masennus parane lepäämällä, vaikka monet kokevatkin pohjatonta voimattomuutta ja toivovat sitä. Toive on hyvin inhimillinen ja ymmärrettävä.

Masennuksesta kärsivät hakeutuvat tavallisesti ensin terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon saadakseen apua itselleen. Näyttöön perustuvista hoitomenetelmistä osa hyötyy lääkkeistä, osaa auttaa psykoterapia. Jotkut tarvitsevat yhdistelmähoitoa (psykoterapia + lääkitys) tai stimulaatiohoitoa. Toivottomuuteen ei kannata vaipua, vaikka terapia ei olekaan kaikkivoipa taikasauva, jolla kaikki vaivat poistuvat. Toki monet toipuvat täysin ja myös vaikeimpien masennusoireiden kohdalla saavutetaan usein tulos, jossa pystytään ainakin vähentämään oireita ja niiden vaikeustasoa.

Kokemukseni mukaan käyttäytymisen aktivointi on hyvin tehokasta, ellei jopa tehokkainta. Luonnollisesti jokaiselle asiakkaalle tehdään psykoterapiassa oma hoitosuunnitelma, jossa edetään pienin askelin. Istuntojen välitehtävät ovat niitä, joita asiakas parhaiten pystyy tekemään ja joista hän saa eniten mielihyvää. Joskus omaisten tai tukihenkilön tuki on hyödyksi, kun pyritään kohti elinvoimaista elämää.

On sangen tavallista, että masentuneet ovat tylyjä ja arvostelevia itselleen. Tiedetään, että masennukseen liittyy vahvasti negatiiviset ajatukset ja uskomukset. Paraneminen edellyttää, että niistä tulee tietoiseksi ja lähtee muokkaamaan niitä. Psykoterapeutti on myötätuntoinen kumppani tuolla matkalla. Muutoinkin erilaiset myötätuntoharjoitukset itseään kohtaan tekevät hyvää. Stressaavina aikoina erityisen tärkeää on olla lempeä ja ystävällinen itselleen sekä pitää hyvää huolta itsestään.