Mielen hyvinvointia
Halvin tapa parantaa jaksamista on nukkuminen. Toimintakykymme ja elämänlaatumme pysyvät yllä mikäli saamme riittävästi hyvälaatuista unta. Monella meistä vaan tuntuu olevan elämä täynnä ja kiirettä piisaa, kaiketi jotenkin yliarvioimme omat rajamme tai ahnehdimme kokemuksia, elämyksiä, suorituksia kuka mistäkin syystä. Ja kuitenkaan vuorokaudessa ei ole kuin 24 tuntia, joista terve aikuinen tarvitsee unelleen keskimäärin 7 – 8 tuntia edistääkseen paranemista, käsitelläkseen päivän tapahtumia, toipuakseen valveillaolon rasituksista ja ladatakseen energiaa seuraavaa päivää varten.
Liikunnan ei tarvitse olla hirmuista hikitreeniä tai kamalan pitkäkestoista, kalliista puhumattakaan. Pelkkä kävely raittiissa ilmassa polttaa tehokkaasti stressihormoneja. Oleellista on löytää itselle mieluisia lajeja ja aloittaa maltilla (kesto, tiheys ja teho). Hyötyliikuntakin lasketaan mukaan. Monia auttaa, jos löytyy kaveri mukaan. Tulee varmemmin lähdettyä, kun toinen odottaa. Ja samalla tulee hoidettua ystävyyssuhdettakin. Liikunta tekee hyvää niin mielelle kuin kehollekin, kohottaa/pitää yllä kuntoa ja edesauttaa terveeseen uneen.
Liikunnan ohella muutkin harrastukset virkistävät. Luonto on mainio paikka elpymiselle ja kulttuurin parissa voi rentoutua. Uutta kannattaa kokeilla ja omaa mukavuusaluettaan laajentaa, sillä koskaan ei voi tietää, mitä löytää. Harrastusten parista löytyy myös ystäviä.
Monipuolinen ja säännöllinen ravinto on sekin hyvinvointia edistävää. Eräässä televisio-ohjelmassa luonnontieteiden tohtori Aiko Hormann kertoi, että suolisto tuottaa ja varastoi 95 % serotoniinista (välittäjäaine, joka vaikuttaa mielialaan). Hänen mukaansa aivojen mantelitumake toimii negatiivisten tunteiden säilytyspaikkana (esim. viha, loukkaukset, hylkäämiset, nöyryytykset, ahdistus ja tuska) ja liittyy suoraan ruoansulatusjärjestelmään. Jos ongelmia ilmenee ruoansulatuksessa, imeytymisessä tai erityksessä, niin tavallisesti on pulmia myös serotoniinin kanssa. Sen vaje tuottaa masennusta, itsetuhoa ja unettomuutta. Ei siis ole sama, mitä syömme tai juomme!
Vanha sanonta jaetusta surusta on totta. Puhuminen helpottaa! Eikä kuulijan välttämättä pidä olla psykiatri tai psykoterapeutti. Puoliso, perheenjäsen, sukulainen, ystävä tai työtoveri voi kuunnella ja tuoda uutta näkökulmaa omaan tilanteeseen. Usein pelkästään sen tajuaminen, ettei ole yksin ongelmansa kanssa, keventää oloa. Toisten taholta saatu myötätunto ja rinnalla eläminen auttaa.
Monet uskovat, että vatvominen, huolehtiminen tai murehtiminen auttaa voittamaan alakuloisuuden, masennuksen tai muun ongelman. Tutkimusten mukaan asia on juuri päinvastoin: kykymme ratkoa ongelmia itse asiassa huononee selvästi, jos vatvomme asioita. Tästä tavasta on syytä päästä eroon valtaosiltaan, ehkä 10 minuutin mittainen huolihetki päivässä olisi riittävä. Toinen tapa, joka voi vaikuttaa merkittävällä tavalla pahoinvointiimme, on puhuminen itselle hyvin negatiiviseen sävyyn. Jotkut ihmiset eivät koskaan puhuisi ystävilleen niin rumasti kuin he puhuvat itselleen. En usko kenenkään hyvinvoinnin lisääntyvän, jos itseään sättii tai moittii jatkuvasti esim. idiootiksi, typerykseksi, rumaksi tai laiskaksi. Haastankin siis meidät kaikki kiinnittämään huomiotamme siihen, kuinka puhumme itsellemme ja alkamaan puhua rohkaisevammin, kannustavammin ja ymmärtäväisemmin.