MARJUT KUJALA 0400 189 101
Tässä ajassa moni ihminen kärsii stressistä, unettomuudesta ja erilaisista palautumisen vaikeuksista. Minä hankin vastaanotolle Neurosonic plus -patjan tuomaan apua näihin vaivoihin. Suomessa kehitetty teknologia on tarkoitettu kohentamaan hyvinvointia niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Laitteen värähtely tapahtuu 20–100 Hz taajuusalueella, mikä aktivoi aineenvaihduntaa sekä verenkiertoa, rentouttaa lihaksia ja ohjelmasta riippuen joko rauhoittaa tai aktivoi kehoa.
Joskus 1990 –luvun loppupuolella tutustuin, kiinnostuin ja innostuin menetelmästä nimeltään EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing). Kouluttauduin sen käyttöön aikuisilla henkilöillä, jotka ovat kokeneet jotain traumaattista. Kyse voi siis olla vaikkapa henkilöstä, jolla on kolarin jälkeen pelkoja ajaa autoa. Kun on kyse yksittäisen trauman hoidosta, voidaan tuloksia saada jo muutamassa istunnossa. Sen sijaan II-tyypin trauma (useita erillisiä traumoja tai toistuva, pitkään jatkuva traumatisoituminen) vaatii usein pidemmän psykoterapian, jonka osana EMDR:ää voidaan käyttää.
Psykoterapiassa neutraali lähestymistapa on vallitseva lähes kaikkiin ilmiöihin ja tapahtumiin. Perheväkivallan kyseessä ollen se ei ole oikein. Jos terapeutti ei ota kantaa, se merkitsee asettumista vallassa olevan puolelle, sillä tekijän todellisuus hallitsee. Tekijä yleensä kieltää tai vähättelee, syyllistää ja vastuuttaa kohteen sekä oikeuttaa teon seksistisillä asenteillaan. Kohde puolestaan tuntee pelkoa ja häpeää sekä arvottomuuden tunnetta, syyllistää itsensä, hänen oma todellisuutensa on hämärtynyt ja hän kärsii posttraumaattisen stressin oireista.
Joulu ja muut perinteiset perhejuhlat nostavat vastentahtoisen yksinäisyyden esille. Arjessa sitä ei ehkä samalla tavalla huomaa tai sen kanssa on oppinut pärjäämään, mutta monta perättäistä pyhäpäivää, jolloin kanssaihmiset vetäytyvät kukin koloihinsa, voi merkitä ahdistusta, tuskaa ja kyyneleitä. Yksinäisyys paljastaa, kuka oikeasti olet, kuinka haavoittunut, tarvitseva ja keinoton.
Kesällä siivosin kaappeja ja löysin pinon sekalaisia monisteita itsetunnosta. Sen verran vanhoja olivat, etten oikein muistanut, että mistä ja milloin olin niitä kerännyt. Olinko kerännyt omaan tarpeeseeni vai ajatellut asiakkaitteni niistä hyötyvän joskus, se jää hämärän peittoon. Vaan aihe on tärkeä: itsetuntohan on ihmisen henkinen selkäranka, terveellisen ja hyvän elämän perusta. Jaan siis monisteiden viisautta ja oman kokemukseni kanssanne.
Kun tapaan todella fiksuja ja osaavia kollegoja, mieleeni hiipii ajatus, etten osaa mitään. Tunnen itseni pieneksi hetkeksi huijariksi, vaikka oikeasti olen ihan riittävän hyvä. Tutkimusten mukaan 70 % ihmisistä kokee ainakin kerran elämässään episodin, jossa pelko osaamattomaksi ja epäpäteväksi paljastumisesta piiskaa tekemään yhä enemmän ja paremmin. Edes paraskaan suoritus ei tunnu riittävän vakuuttamaan itseä siitä, että on riittävän hyvä. Kuulostaako tutulta?
Kenen sätkynukke olet? Monen tunne ajanhallitsemattomuudesta pohjautuu oletukseen, että ajankäytöstä määrää joku muu. Kun uskoo, että elämän kulkea sanelevat ulkoiset tekijät (kuten kohtalo, hyvä onni tai muut ihmiset), hallintakäsitys on ulkoa ohjautuva. Jos sen sijaan itse uskoo olevansa ohjaksissa, on sisältä ohjautuva. Sisältä ohjautuvan hallintakäsityksen omaavat ihmiset ovat tyytyväisempiä työhönsä, toipuvat sairauksista nopeammin ja kertovat elävänsä muutoinkin tyydyttävämpää elämää kuin ne, jotka uskovat olevansa muiden sätkynukkeja.
Aika on jotakin ainutkertaista; toisaalta se on ehtymätön ja toisaalta niukka luonnonvara. Mennyttä ei voi saada takaisin ja lisää ei voi ostaa tai hankkia. Siksi kannattaa pyrkiä sellaiseen ajanhallintaan, johon on itse tyytyväinen ja josta voi iloita. Seuraavassa on suosituksia, joiden pitäisi auttaa organisoimaan ajankäyttöä paremmin.
Taantuman jälkeisessä Suomessa, jossa samanaikaisesti on vähennetty työntekijöiden määrää ja lisätty työtehon vaatimuksia, yksittäisen työntekijän mahdollisuus kokea itsensä kyllin hyväksi työntekijäksi on koetuksella. Ei siis ihme, jos merkittävä osa työssäkäyvistä pitää työtään henkisesti rasittavana ja kokee joutuvansa kiirehtimään suoriutuakseen työstään. Lieväasteista työuupumusta on noin joka neljännellä työntekijällä, mutta onneksi vakavan työuupumuksen oireita on vain noin 2 – 3 %:lla.
Tiistain 27.12.2016 Keskipohjanmaa –lehdessä oli juttu levosta. Se sysäsi minut kirjoittamaan, sillä loppusyksystä olin lukenut Tomas Sjödinin kirjaa ”Se tapahtuu kun lepäät” viipyillen ja mietiskellen. Haluan jakaa kanssasi joitakin ajatuksia näistä.